Jossain vaiheessa – olikohan Espanjassa – ihastelin, miten voivatkin olla nämä meidän lapset kaikki niin just oikeassa iässä. Nämä positiiviset, innostuvat, hyväntuuliset jälkikasvun edustajat. Seesteinen tasainen vaihe, seuraavien murrostyyppisten ikäkausien (kahdella murrosikä ja yhdellä tahtoikä) kuohut vielä edessä päin.
Okei, okei. Seuraavaksi päädyin ajattelemaan, että oi heidän kanssa ovat kyllä kaikki iät olleet niitä parhaita ikiä. Ehkä siinä oli jotain Espanjan huumaa ja harvinaisia hyvin nukuttuja öitä takana, ja valikoiva muisti oli armeliaasti peittänyt loput. Tanssin ruusuilla ja kukkasilla lasteni kanssa!
Jäin kuitenkin siitä miettimään tätä (ala)koululaisten vanhemmuutta.
Continue Reading
